Mitkä ovat rugby-kentän mitat?
RugbyTervetuloa rugbyn pariin. Kaikille aloitteleville faneille, jotka haluavat syventyä tähän lajiin, hyvä paikka aloittaa on kenttä, pelikenttä. Ilman kenttää rugbypeli on mahdotonta. Näin ollen kentän vankka tuntemus auttaa myös antamaan vahvan käsityksen lajista. Vaikka rugbykenttä voi aluksi vaikuttaa pelottavalta lukemattomine linjoineen ja erilaisine alajaotteluineen, huomaat, että kentän ymmärtäminen onnistuu ja on ymmärrettävää, kun hajotat kentän eri osat yksi kerrallaan.
Aloitamme tutustumalla alan perusteisiin. Alla on kuva rugbyliigakentästä.
Sisällysluettelo
Perusasiat
Tässä osassa käsitellään tavallisen rugby-kentän perusasioita, kuten pituutta, leveyttä ja pinta-alaa. Lisäksi esitellään eri nimiä, joilla kenttää voidaan kutsua, kuten kenttä tai pelikenttä.
Rugbykenttä on termi, joka kattaa sekä pelikentän että sitä ympäröivät alueet rajalinjojen ulkopuolella. Kenttä koostuu yleensä nurmesta tai synteettisestä nurmikentästä, mikä auttaa ehkäisemään vakavia vammoja putoamistapauksissa.
Rugbyliigan pelikentän mitat ovat 122 m x 68 m, kun taas rugbyunionin pelikentän mitat ovat 144 m x 70 m. Molempien pelikenttää rajoittavat sivuilla kulkevat maalilinjat ja lyhyemmissä päissä kulkevat kuolleen pallon linjat.
Tarkkaan ottaen pelikenttä käsittää alueen maaliviivojen ja kuolleen pallon linjojen sisällä, mutta ei itse linjoja. Jos pallo tai pelaaja, jolla on pallo, koskettaa näitä linjoja tai ylittää ne, peli on keskeytettävä ja aloitettava uudelleen.
Linjat
Tässä osiossa käsitellään viivoja - kuinka monta niitä on, niiden välejä, mitä ne edustavat ja joitakin tärkeimpiä viivoja (kuten puoliväli- ja 40-viiva).
Yksi ilmeisimmistä asioista, jotka rugbykentällä heti pistävät silmään, ovat todennäköisesti kaikki kentällä kulkevat viivat. Mitä ne tarkoittavat ja miksi niitä on niin paljon?
Tavallisella rugbyliigakentällä on 11 linjaa, jotka ulottuvat maaliviivasta maaliviivaan. Niiden tarkoituksena on merkitä etäisyydet. Viivat alkavat puolivälilinjasta, joka jakaa kentän kahteen yhtä suureen puolikkaaseen ja johon on merkitty "50", ja ne on sijoitettu 10 metrin välein ja merkitty alenevassa järjestyksessä. Esimerkiksi kaksi viivaa, jotka ovat lähimpänä puolivälilinjaa kummallakin puolella, merkitään merkinnällä "40", ja niitä kutsutaan "40 metrin viivoiksi". Viivat ovat yleensä valkoisia, lukuun ottamatta 40 metrin viivoja, jotka voivat olla punaisia, jotta 40-20-potkujen sijainti erottuu paremmin.
Lopulliset etäisyysviivat, jotka sijaitsevat 10 metrin linjan ja kuolleen pallon linjan välissä, ovat merkitsemättömiä. Niistä käytetään nimitystä "try lines" tai "goal lines". Yrityslinjojen ja kuolleen pallon linjojen välistä aluetta kutsutaan "maalialueiksi", ja ne ovat kentän ainoat osat, joissa pelaaja voi tehdä yrityksen.
Rugbyunionissa on myös 11 linjaa, jotka kulkevat maaliviivasta maaliviivaan. Etäisyydet vaihtelevat kuitenkin hieman, ja ne merkitään nousevassa järjestyksessä puolenvälin linjasta. Esimerkiksi kaksi katkoviivaa, jotka ovat lähimpänä puolittaista linjaa molemmin puolin, merkitään merkinnällä "10", jonka jälkeen tulevat yhtenäiset 22 metrin viivat ja yhtenäiset, merkitsemättömät try-viivat. On myös toinen joukko katkoviivoja, joita ei ole merkitty ja jotka on sijoitettu 2 m ennen kokeiluviivoja, ja niitä kutsutaan "2 m:n katkoviivoiksi".
Tavoite
Tässä osassa käsitellään tavanomaisen rugby-kentän eri osia, kuten maalipylväitä.
Kummallakin yrittämislinjalla on korkealle kohoava H:n muotoinen maali. Se koostuu kahdesta 16 metriä korkeasta maalipylväästä, jotka ovat 5,5 metrin etäisyydellä toisistaan ja jotka on yhdistetty toisiinsa 3 metriä maanpinnan yläpuolella olevalla poikkipalkilla. Ei ole myöskään harvinaista, että maalipylväät pehmustetaan poikkipalkin alapuolella, mikä auttaa ehkäisemään mahdollisia vakavia loukkaantumisia.
Kenttämaali tai rangaistuspotku syntyy, kun pelaaja onnistuu potkaisemaan pallon niin, että se menee kahden maalipylvään kautta poikkipalkin yläpuolelle.
