Mitkä ovat pituushypyn säännöt?
Yleisurheilu ja kenttä
Pituushyppy on yksinkertainen laji oppia ja ymmärtää, mutta erittäin vaikea hallita. Laji on uskomattoman yksityiskohtainen ja vaatii poikkeuksellista kehonhallintaa. Ennen kuin pidät itseäsi lajin harrastajana, on syytä tietää muutama tärkeä sääntö.
Sisällysluettelo
Rata ja varikko
Pituushypyssä on 40 metrin pituinen juoksurata. Kiitotien päässä on hiekkalaatikko, johon urheilijat hyppäävät. Hiekkakuopan pituus vaihtelee ja se on yleensä kolme metriä leveä. Muutaman metrin päässä hiekkalaatikosta kiitotiellä on lentoonlähtölauta eli foul-viiva. Lähtölaudan on oltava 20 senttimetriä pitkä, ja sen on oltava selvästi merkitty kiitotielle, jotta urheilijat näkevät virheviivan.
Pituushyppy Univormu
Pituushyppääjät käyttävät klassista yleisurheilupukua, joka koostuu tiukoista ja kevyistä vaatteista. Univormu on suunniteltu siten, että se ei muuta urheilijan hyppyä millään tavalla. Pituushyppääjät käyttävät erityisesti suunniteltuja kenkiä, joissa on paksummat pohjat ja piikkipohjat. Pituushyppykengässä on kaareva kärki, jossa on piikkejä, jotka auttavat urheilijaa tuottamaan nopeutta. Lisäksi pituushyppykengän kantapää on litteä, jotta se tukisi istutusaskeleen aiheuttamaa painetta. Maailman yleisurheiluliiton mukaan kenkien pohjan paksuus saa olla enintään 13 millimetriä.
Kilpailut
Pituushyppykilpailun voittaja määräytyy sen mukaan, kuka urheilija hyppää kauimmaksi. On olemassa muutamia sääntöjä, joilla varmistetaan, että kilpailu on reilua ja tasapuolista. Ensimmäinen ja tärkein sääntö on, että urheilijan on aloitettava hyppynsä ennen virheviivaa. Jos jokin jalkaterän osa ylittää rangaistusviivan etureunan, hyppyä ei kirjata. Virheellisen linjan ylittämistä kutsutaan raapimiseksi.
Jokaisella kilpailukierroksella urheilijoilla on kolme yritystä tehdä mahdollisimman pitkä hyppy. Raapiminen katsotaan yritykseksi. Urheilijat eivät myöskään saa tehdä kuperkeikkaa hypyn tai laskeutumisen aikana. Kuperkeikka johtaa hyppyjen mitätöintiin. Lisäksi hyppy katsotaan mitätöidyksi, jos myötätuuli on yli kaksi metriä sekunnissa.
Jos pisimmästä hypystä tulee tasapeli, voittaja valitaan sen perusteella, kumpi urheilijoista hyppäsi toiseksi pisimmän hypyn.
Mittaus
Pituushypyn etäisyyden mittaamisessa on kaksi tärkeää sääntöä. Ensinnäkin hypyn mittaus aloitetaan aina lentoonlähtölaudan päästä, ei urheilijan jalasta. Jos urheilija aloittaa hyppynsä jalan verran kauempana lähtölaudasta, tätä ylimääräistä jalkaa ei lasketa hyppyetäisyyteen. Koska tämä sääntö on voimassa, on erittäin tärkeää, että pituushyppääjät pääsevät mahdollisimman lähelle rangaistusviivaa ennen hypyn aloittamista.
Toiseksi hypyn mittaus kirjataan lähimmästä laskeutumiskohdasta, joka on lähimpänä lentoonlähtölaudan päätä. Tämä tarkoittaa, että hypyn mitta kirjataan lähimmästä hiekkaan painuneesta ruumiinosasta, ei vain jaloista. Urheilijoiden on varottava putoamasta käsien tai selän päälle laskeutuessaan, koska heidän hyppyetäisyytensä pienenee huomattavasti. Pituushyppääjät pyrkivät laskeutumaan molemmille jaloille ja liukumaan eteenpäin hiekassa. Laskeutuminen on erittäin vaikeaa, koska liian suuri eteenpäin suuntautuva vauhti voi aiheuttaa urheilijan kuperkeikan, jolloin hyppy mitätöityy.
Tekninen
Vaikka pituushypyn käsite on yksinkertainen, itse laji on hyvin haastava. Useimmat urheilijat käyttävät 20 askeleen lähestymistapaa nopeuden luomiseksi ennen hyppyä. Pituushyppääjät saavat asettaa kiitotielle kaksi eri rastimerkkiä, jotka auttavat heitä ohjaamaan itseään kilpailun aikana. Ennen kilpailun alkua urheilijat mittaavat 20 askeleen pituisen matkan lähtölaudalta ja asettavat rastimerkin tähän kohtaan.
Useimmat pituushyppääjät käyttävät samaa hyppymenetelmää. Kaksi viimeistä askelta vaikuttavat eniten laukaisukulmaan ja nopeuteen. Toiseksi viimeisellä askeleella pituushyppääjä ottaa pidemmän askeleen alentaakseen painopistettään. Urheilijan viimeinen askel on lyhyempi painopisteen nostamiseksi ja voiman tuottamiseksi ylöspäin.
Urheilijat käyttävät ilmassa useita eri tekniikoita, mutta jokainen niistä on suunniteltu pitämään jalat lantion edessä laskeutumista varten. Kaikki pituushyppääjät yrittävät laskeutua painamalla jalkansa hiekkaan. Urheilijat alkavat myös vääntää vartaloaan laskeutumisen jälkeen kääntääkseen vauhtiaan sivulle. Tämä estää urheilijaa putoamasta taaksepäin selälleen ja menettämästä kriittistä etäisyyttä.
FAQ
Miten hiekkaan jäänyt jälki määritetään?
Mikä tahansa kehon osa, joka koskettaa hiekkaa, katsotaan jäljeksi. Tuomarit mittaavat hypyn etäisyyden lähimmästä jäljestä, joka on lähimpänä lentoonlähtölautaa. Lukion pituushyppykilpailuissa on useita tuomareita, jotka tarkkailevat hiekkakuoppaa ja kirjaavat ylös, mihin urheilijan ruumiinosat osuvat hiekkaan. Korkeammilla kilpailutasoilla etäisyyden määrittämisessä auttavat tuomareiden lisäksi kamerat, joissa on uusintaominaisuudet.
Mistä lentoonlähtölauta on tehty?
Lentoonlähtötauluja ei tarvitse tehdä tietyntyyppisestä materiaalista, mutta niiden on oltava erittäin näkyviä. Virallisissa kilpailuissa lentoonlähtölauta on valmistettu teräksestä ja väriltään kirkkaan valkoinen. Teräsperusta tuntuu urheilijan jalassa aivan erilaiselta kuin korkkiradan materiaali. Kun urheilijan piikit koskettavat teräslevyä, siitä kuuluu ainutlaatuinen ääni, jonka tuomarit kuulevat. Teräksiset lähtölaudat ovat tehokkain materiaali virheviivalle, koska sekä urheilija että tuomarit tietävät, jos pituushyppääjä ylittää viivan.
Kuinka monta kierrosta pituushyppykilpailussa on?
Pituushyppykilpailun kierrosten määrä riippuu kilpailutyypistä ja -muodosta. Kesäolympialaisissa 12 urheilijaa valitaan loppukilpailuun karsintakierroksilla saavutettujen tulosten perusteella. Karsintakierrosten tulokset eivät siirry loppukilpailuun. Kullekin 12 hyppääjälle annetaan kolme hyppyyritystä. Kahdeksan parasta urheilijaa saa vielä kolme hyppyyritystä, ja yksittäinen pisin hyppy julistetaan voittajaksi.
Kuinka paljon aikaa urheilijoilla on aikaa hypätä?
Urheilijoilla on yksi minuutti aikaa ennen kuin heidän on aloitettava hyppynsä. Yhden minuutin ajastin käynnistyy, kun urheilija astuu kiitotielle. Ajastin on suunniteltu pitämään kilpailu liikkeessä ja antamaan samalla urheilijoille aikaa keskittyä ennen hyppyä. Urheilijat käyttävät tämän minuutin harjoitellakseen hengitystekniikoita, jotka kiinnittävät heidän energiansa. Pituushyppy voi olla henkisesti rasittava laji, koska urheilija keskittyy niin paljon hyppynsä yksityiskohtiin.
