5 yleisintä rugbyvammaa

Rugby
5 yleisintä rugbyvammaa

Sisällysluettelo

Mitkä ovat yleisimmät rugbyvammat?

  1. Päävammat
  2. Olkapäävammat
  3. Hamstring-vammat
  4. Keskimmäisen sivusiteen (MCL) vammat
  5. Nilkan vammat

1. Päävammat

Yleisin vamma, jonka rugbypelaajat saavat pelatessaan, on päävamma.. Päävammat vaihtelevat haavoista aivotärähdyksiin ja kallonmurtumiin. On raportoitu, että päävammojen osuus kaikista rugbyvammoista on yli 20 prosenttia. Kun päävamma on diagnosoitu, rugbypelaajia hoidetaan eri tavoin sen mukaan, minkä tyyppinen päävamma heillä on. Usein päävammojen hoitoon kuuluu lepo, kunnes oireet häviävät, mutta repeämiä ja kasvovammoja hoidetaan eri tavalla. Rugbyssä päävammoja on vaikea ehkäistä, mutta kypärän käyttö ja tietoisuus ovat tehokkaimpia keinoja.

2. Olkapäävammat

Toiseksi yleisin rugbyvamma on olkapäävamma.. Rugbypelaajien yleisin olkapäävamman muoto on akromioklavikulaarinivelen (AC-nivelen) nyrjähdys. Olkapäävammat johtuvat usein siitä, että pelaajat sukeltavat pallon perässä ja laskeutuvat olkapäilleen, jolloin nivelsiteet repeävät ja seurauksena on nyrjähdyksiä ja sijoiltaanmenoja. Olkapäävammojen hoito riippuu niiden vakavuudesta. Fysioterapeutit voivat hoitaa alemman asteen AC-nivelen nyrjähdyksiä, mutta III asteen rasitusvammoja tai muita vakavampia vammoja on tutkittava lääkärin toimesta, ja ne saattavat vaatia leikkausta. Vaikka ennaltaehkäiseminen on vaikeaa, pelaajat voivat kokeilla olkapäätuen käyttämistä avuksi.

3. Hamstring-vammat

Hamstring-vamma on kolmanneksi yleisin rugbypelaajan kohtaama vamma. Kiertäjäkalvosimen vammat ovat hyvin yleisiä rugbypelaajien keskuudessa, ja esimerkiksi yhden Englannin MM-kisojen voittajajoukkueen yleisin vamma oli kiertäjäkalvosimen vamma. Hamstring-vammoja esiintyy monissa eri vaikeusasteissa, ja hoitoaika vaihtelee vastaavasti. Yleensä hamstring-vammojen hoitoon kuuluu lepo, jäätyminen, kohoasento ja kompressio. Vakavuudesta riippuen hamstring-vammat voivat kestää parista viikosta useisiin kuukausiin. Urheilija voi ehkäistä hamstring-vamman parhaiten ottelua edeltävällä ja sen jälkeisellä hyvällä harjoitteluohjelmalla.

4. Keskimmäisen sivusiteen (MCL) loukkaantumiset

Rugbypelaajien neljänneksi yleisin vamma on MCL-vamma (Medial Collateral Ligament). MCL-vammat johtuvat usein polveen kohdistuvasta iskusta tai äkillisistä suunnanmuutoksista, joita molempia tapahtuu usein rugby-pelaajille. MCL-vammoja sattuu noin 3,7 vammaa tuhatta pelattua tuntia kohden. Yleensä MCL-vammat eivät vaadi leikkausta ja ovat helposti hoidettavissa, mutta jos ne ovat tarpeeksi vakavia, ne vaativat leikkausta. Paras tapa ehkäistä MCL-vammoja on treenata ja vahvistaa polvia kunnolla ja harjoitella nopeita liikkeitä, jotta polvi kestää äkillisiä siirtymiä paremmin.

5. Nilkkavammat

Nilkkavammat ovat viidenneksi yleisin rugbypelaajalle mahdollisesti aiheutuva vamma. Nilkkavammat ovat hyvin yleisiä, koska ne voivat helposti johtua kömpelöstä askeleesta. Nilkkavammoilla on monia eri vakavuusasteita, joista osa vaatii vain vähän hoitoa ja osa paljon. Onneksi nilkkavammoja voidaan ehkäistä. Teippaamalla nilkat, nilkkavammojen määrä väheni lähes 28 vammaa 1 000 tuntia kohden ja käyttämällä nilkkatukea, se vähensi nilkkavammoja yli 30 vammaa 1 000 tuntia kohden.